maanantai 18. elokuuta 2014

"Älä kato mitä muil on vaan kato mitä sul on ja mee niin pitkälle ku pääsee"

Oon pohtinut tätä asiaa kauan ja monesta eri näkökulmasta. Olen antanut itselleni aikaa vaihtaa mielipidettä. Jos olenkin väärässä? Tämä päätös ei ole ollut helppo, mutta seison sen takana niin kuin muidenkin päätöksieni takana sataprosenttisesti. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että kolmen vuoden ja seitsemän kuukauden blogitaipaleeni on nyt päättymässä. En löydä enää inspiraatiota tai minkäänlaista innostusta blogin pitämiseen. Aluksi bloggaus jäi vähemmälle siksi, että voin raskauden takia pahoin ja yritin vain käydä töissä ja pitää kotia pystyssä. En kuitenkaan koskaan sen jälkeen löytänyt enää innostusta blogiin ja kaikki postaukset sen jälkeen tuntui väkisin väännetyltä ja "pakolta" kirjottaa. Yritin olla ottamatta bloggauksesta paineita ja ajattelin, että kirjoitan sitten kuin siihen on aihetta. Tässä onnistuinkin ja postausvälit muuttuivat siitä normaalista "joka toinen päivä" -postaustahtista ehkä kerran kahdessa viikossa postauksiksi. Mikään ei enää kuitenkaan tuntunut samalta.

IMG_5266

Tässä lähiaikoina kolme seuraamaani suosittua bloggaajaa on lopettanut bloggaamisen. Heidän rohkeus päästää asiasta irti sai minutkin ajattelemaan, että jos minäkin uskaltaisin. Tiedän, että luopuminen jostain itselleen tärkeästä asiasta on vaikeaa, mutta usein jostain asiasta luopuminen tuo elämään jotain uutta. Joskus on vain suljettava ovia takanaan, jotta voi mennä sisään uusista ovista. En sano sitä, ettenkö koskaan enää aloittaisi bloggausta uudestaan, mutta koen, että juuri tämän My lullaby -blogin tie oli nyt tässä.

Lifestyleblogissa on mielestäni se puoli, että kun elämäntilanteet muuttuu ja kasvaa ihmisenä, niin se muuttaa samalla myös blogia. Kun tämän blogin aloitin, olin opiskelija. Tässä välissä olen mennyt naimisiin, valmistunut ammattiin, ollut vuoden työelämässä ja saamassa lapsen. Jos taas en halua enkä voi kirjoittaa töistäni tai lapsestani, niin se rajoittaa paljon bloggaamista, koska työt ja tuleva lapsi vie suurimman osan ajastani. Tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan sohvalla läppäri sylissä, vauvani potkii mahassa. Tuleva vauva on se asia, johon haluan nyt keskittyä. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja haluan saada elämässäni aikaan muutakin kuin sen, että istun koneen ääressä bloggaamassa tai katselen elämää pelkästään kameran lävitse. Minulla on unelmia, paljon unelmia. Vielä joskus aiomme rakennuttaa sen meidän unelmien omakotitalon jonnekin maalle. Voi olla, että esimerkiksi siinä vaiheessa alan kirjoittaa sisustusblogia, en tiedä. Enkä edes tiedä jos jossain vaiheessa löytäisin taas kipinän aloittaa lifestyleblogin, mutta ihan täysin puhtaalta pöydältä.

kuva7



Haluan kiittää teitä kaikkia 193 rekisteröitynyttä lukijaa ja lukuisia anonyymilukijoita siitä, että ootte jaksanu seurailla mun blogia ja kommentoida.♥ En ikinä ajatellut, että voisin saada niinkin paljon lukijoita blogilleni joten tuo luku on mulle kyllä todella suuri. Kiitos!♥

Tiedän itse sen blogeja seuranneena, että välillä voi tulla sellainen fiilis bloggaajan lopettaessa kuin, että kirja loppuisi kesken. Miten tämä tarina loppuu? Itse en ole Instagram -tiliä ainakaan toistaiseksi poistamassa joten mun elämää voi jatkossa seurata sieltä. Nimimerkkihän on jenniel_

Haluan toivottaa teille kaikkea hyvää ja pitäkää kiinni teidän unelmista ja uskaltakaa tehdä myös vaikeitakin päätöksiä!♥